Raportti valtakunnallisilta nuorisojärjestöpäiviltä

Kansliapäällikkö Markku Linna opetusministeriöstä avasi järjestöpäivät jotka pidettiin Eduskunnan tiloissa 18.10.2001. Hallitusneuvos Erkki Nordbäck opetusministeriöstä jatkoi esittelemällä uutta valtionavustuslakia. Laki vahvistaa käytäntöjä ja antaa pohjan toiminnalle. Myöskin laki antaa perustukset ja menettelytavat harkinnanvaraisia valtionavustuksia jaettaessa. Taustalla oleva uusi perustuslaki toi tarpeen säätää yleislaki, jolla yhtenäistetään menettelyä. Sovellettaessa, tuenluonteista rahoitusta myönnetään toimintaan yleisavustuksena, tai hankkeeseen erityisavustuksena.

Hakemiskäytännön osalta valtionapuviranomaisilla on tiedotusvelvollisuus. Myöntämisen edellytyksistä lyhyesti: Varat myönnetään talousarviosta ja valtion rahastosta.Tarkoitus on oltava yhteiskunnallisesti hyväksytty ja perusteltu avustuksen käytön tavotteiden kannalta, sekä tarpeellinen hakijalle muut tuet ja avustukset huomioiden. Avustus ei saa vääristää kilpailua ja avustusta on oltava mahdollista delegoida edelleen ensisijaisen ja toissijaisen saajan kesken. Valtionavustuspäätöksessä tulee käydä ilmi saaja, käyttötarkoitus määrä tai laskentatapa ja mahdolliset rajoitukset tai ehdot.Lisäksi tulee käydä ilmi hyväksyttävät kustannukset, käyttöaika, selvityksenantovelvollisuus ja mahdolliset muut perusteet. Perusteet maksatuksen keskyttämiseen: väärät tai puutteelliset tiedot tai jos avustusta käytetään väärin.

Varatoimitusjohtaja Juhani Pehkonen esitteli Järjestökiinnitteisyys 2001-tutkimuksen, jonka opetusministeriö oli tilannut Suomen Gallupilta. Puolet 10-29 vuotiaista nuorista on tavalla tai toisella mukana järjestöelämässä. Urheiluseurat kiinnostavat eniten, niiden toiminnassa on nuoria aktiivisesti mukana 28% ikäryhmästä. Erilaiset harrastusjärjestöt ja-kerhot, joihin mekin kuulumme on hyvänä kakkosena 8%:lla. Harrastusjärjetöistä passivisesti kiinnostuneita on ikäryhmässä 410.000, joten potentiaaleja motoristinalkujakin taatusti löytyy. Luvut passiivisesti kiinnostuneista eri järjestöalojen kohdalla olivat huikeita. Kysymys kuuluukin, miten saada nuoria mukaan jäseniksi ja aktiiviseen toimintaan? Uusien ystävyyssuhteiden solmiminen ja hyötynäkökohdat ovat nuorten itsensä painottamia houkuttimia. Luonnollisena perusteena on myös se, että toimintamuodot olisivat mielenkiintoisia. Tutkimuksen mukaan nuoret ovat yhteiskunnallisesti valveutuneita ja suhtautuvat suopeasti päättäjiin ja EU:hun ja globaaliin yhteistyöhön. Nuoret kannattavat YK:n alaista "maailman hallitusta" edistämään yhteisiä asioita. Suora radikalismi ja väkivaltainen toiminta sai kannatusta kymmenesosalta nuorista.

Esityksen jatkoksi muotoutui kommennttipuheenvuoro-paneeli. Paneelikeskusteluun osallistui 7 kansanedustajaa, kaikki järjestöaktivisteja taustoiltaan. Tauon jälkeen keskusteltiin järjestöjen toiminnan laadun arvioinnista. Nuorisotyön tutkija Petri Cederlöf kartoitti järjestöjen itsearviointia ja nykytilannetta. Laadun arvioinnissa oleellista on omaleimaisuus, toiminnan laadun systemaattinen parantaminen ja todellisiin tuloksiin perustuva arviointi. Cederlöfin pitkähkö esitys sisälsi paljon teoreettista tutkimusta ja lähestymiskantoja. Lopulta hän kertoi, että laatu tarkoittaa hyvin tehtyä työtä, siis ihmisten ja organisaation hyvää toimintaa. Järjestöpäivän loppuyhteenvedossa todettiin, että työsarkaa piisaa sekä nuorten saamisessa järjestöjen toimintaan mukaan, että uusien aktiivisten toimijoiden ja luottamushenkilöiden löytämisessä. Ilman uusia "järjestöjyriä" on hankalaa turvata maamme runsaan ja rikkaan järjestötoiminnan jatkuminen. Jo nyt useissa järjestöissä vakavana ongelmana koettiin resurssipula toiminnan vetämisessä ja organisoinnissa. Ehdotettiinkin muodostettavaksi eri aloja edustavista järjestöistä pienempi tiimi, joka kokoontuisi toisinaan miettimään ja piirtelemään tulevaisuuden suuntaviivoja ja toimisi yhteistyöelimenä ja viestinviejänä opetusministeriön suuntaan. Nähtäväksi jää miten homma jatkuu…