Raportti NMR:n kokouksesta Tanskassa 14.9.2002

Nordisk Motorcykel Råd (NMR) on pohjoismaisten moottoripyöräjärjestöjen keskustelu- ja yhteistyöelin joka kokoontuu kerran vuodessa. Syksyn kokouksessa olivat paikalla Morten Hansen ja Wenche Jorfald (Norsk Motorcykkel Union, NMCU), Tore Ternell, Mathias Fröjd ja Maria Norqvist (Sveriges Motorcyklisters Centralorganisation, SMC), Gunnar Skrydstrup, John ja Jörn Vinding (MC Touring Club, MCTC, Tanska) sekä Pirkko Heiäng ja Keijo Lumme (SMOTO). Paikalla ei ollut edustajia MP69:stä tai Danske motorcyklister eli DMC:stä. Kokous eteni ennakkoon laaditun asialistan mukaisesti.

	NMR-kokouksen osallistujat, kuvassa vasemmalta Tore Ternell, John Vinding, Maria Nordqvist, Jörn Vinding, Keijo Lumme, Wenche Jorfald, Mathias Fröjd, Pirkko Heiäng ja Morten Hansen. Kuva © 2002

Organisaatioiden jäsenmäärät

Jokaisen organisaation jäsenmäärä on kasvanut edellisen kokouksen jälkeen. SMC löi heti pöytään vaikuttavimman luvun: 74.000 jäsentä! NMCU on saanut 300 uutta jäsentä, kokonaismäärä on nyt 11.000 jäsentä plus 16.000 perhejäsentä. SMOTO:ssa on 77 jäsenkerhoa, näissä 17.000 jäsentä. MCTC on myös kasvanut, jäsenmäärä on nyt 27.000.

Moottoripyörien markkinat

Ruotsissa oli kesäkuun lopussa rekisterissä 202.000 moottoripyörää. Myynnin kasvu viime vuoteen verrattuna oli vaatimaton 0,6 %. Eniten myydyt pyörämallit ovat isoja custompyöriä. Tanskassa on moottoripyörien myynti kasvanut, mutta vieläkin ollaan kaukana 90-luvun lopun lukemista. Tanskan verotus aiheuttaa saman ilmiön kuin Suomessakin on, eli yksityinen maahantuonti on vilkasta, ja pääasiassa se kohdistuu 7 - 15 vuoden ikäisiin pyöriin. Uusia ja käytettynä tuotuja rekisteröity yhtä paljon.

Norjassa on rekisterissä 95.000 moottoripyörää, mutta alalla menee huonosti. Tänä vuonna myydään vain n. 3.000 pyörää ja moni liike lopettaa toimintansa. Eräässä Pohjois-Norjan kaupungissa on neljä mp-liikettä, jotka elokuun loppuun mennessä olivat myyneet yhteensä 2 uutta pyörää! Mopoja sen sijaan menee hyvin.

Suomessa käytettyinä maahantuotuja pyöriä rekisteröidään selvästi enemmän kuin uusia. EU:n tuomio-istuimesta odotetaan päätöstä käytettyjen verokohtelusta, tämä tulee vaikuttamaan markkinoihin. Koska rekisterissä olevien pyörien kokonaismäärä on muutamassa vuodessa tuplaantunut, on alalle syntynyt vaje ammattitaitoisista huolto- ja korjaamoista, jonotusajat voivat olla useita viikkoja. Ei-japanilaisten osuus markkinoista on kasvanut merkittävästi.

Organisaatiot ja työntekijät

NMCU on uudistanut sääntönsä, nyt heilläkin on käytössään ääni per jäsen. SMC palkkaa jälleen yhden työntekijän lisää, nyt näitä palkattuja on (lehden tekijät mukaanlukien) 14. MCTC:llä on kesäaikoina 5 palkattua työntekijää, talvisin vain pari - kolme. Nämä kaikki työskentelevät niin järjestöasioiden kuin kuukausittaisen lehdenkin parissa. MCTC on epäilemättä rikkain NMR-jäsen, sillä on pankkitilillä 16 miljoonaa kruunua (2,1 milj. euroa)! SMOTO on tehnyt sääntömuutoksen, kerhojen äänimäärät on porrastettu kerhojen oman jäsenmäärän perusteella. SMOTO:lla on nyt myös ensimmäinen palkattu työntekijä.

Moottoripyörien vakuutukset pohjoismaissa

NMCU:n mukaan vakuutusala on Norjassa juuri nyt täysin sekaisin, ja maksujen suuruuteen vaikuttaa eniten se, minkä yhtiön ja kulloisenkin toimihenkilön kanssa sattuu asioimaan! Norjassa on kolme isoa ja kolme pientä vakuutusyhtiötä. Useimmat näistä ovat nostaneet rajusti "sporttipyörien" vuosimaksuja, eikä täyskaskoa näihin juuri myönnetä.

Tanskan MCTC:llä on sopimus kahden yhtiön kanssa, toisessa niistä maksuun vaikuttaa kuutiot, toisessa pyörän tehopainosuhde. Tämä on aiheuttanut sen, että "kyykkypyörät" ja "customit" käyttävät useimmiten eri yhtiötä. Kun myös kuljettajan ikä vaikuttaa maksun suuruuteen, niin ääritapauksessa voi olla sellainenkin tilanne, että 25 vuotta täyttänyt kuljettaja, jolla on 650 kuutioinen Yamahan Drag Star, maksaa 12 kk:n liikennevakuutuksesta 1.039 euroa ja vuotta nuorempi CBR 600:lla ajava kuljettaja peräti 4.448 euroa!

Ruotsissa suurin ongelma juuri nyt on varkauksien suuri määrä. SMC ja Trygg-Hansa ovat sopineet eräistä toimenpiteistä, joilla pyörien omistajat saataisiin "hereille". SMOTO tutkii mahdollisuuksia siirtyä Suomessa Ruotsin mallin mukaiseen vakuuttamiseen, ja etsii yhteistyökumppaniksi sopivaa yhtiötä (vrt. SMC ja Trygg-Hansa). Vakuutusmaksut määräytyvät nykyisin kuutiotilavuuden mukaan, muita vaihtoehtoja ei vielä toistaiseksi ole tarjolla. Vakuutusyhtiöt tekevät yhteistyötä eikä kilpailu ole käynnistynyt asiakkaiden toivomalla tavalla. Eräät yhtiöt eivät myönnä varkausvakuutusta harrikoihin.

Liikennevakuutusmaksut on EU:n komission toimesta ehdotettu harmonisoitavaksi EU:n alueella, mutta pohjoismaiden korkeat maksut muodostavat tässä nyt ongelman. NMCU:n Morten Hansen ehdottikin, että luotaisiin yhteinen strategia koska muussa tapauksessa ei urheilullisia pyöriä enää kukaan osta koska niiden vakuutusmaksut ovat jo nyt monissa Skandinavian maissa korkeita ja näyttävät yhä nousevan. Varsinkin vapaaehtoisten vakuutusten puolella ratkaiseva asia näyttäisi olevan varaosien ja korjauskulujen korkea taso, johon tulisi saada muutos. Jokaista pienen naarmun saanutta muoviosaa ei asiakkaan tulisi vaatia korvattavaksi uudella, jos samaan aikaan valitetaan korkeista maksuista. Vakuutusyhtiöiltä on vaadittava entistä yksityiskohtaisempia analyysejä onnettomuuksista. On selvitettävä, miksi sporttipyöriltä peritään muita korkeammat maksut, ja kun näin tehdään niin koskeeko asia vapaaehtoisten vakuutusten lisäksi myös liikennevakuutusta? Ja sekin pitää selvittää, että onko tästä asiasta konkreettista näyttöä. SMC:n mukaan asiaa on jo vakuutusyhtiöiden toimesta tutkittu. SMC lupasi toimittaa tutkimustulokset muillekin.

Eri pyörämerkkejä ja -malleja koskevat varkaustilastot on saatava organisaatioiden käyttöön. Organisaatioiden jäsenet (motoristit) pitää saada ymmärtämään ja näkemään ne tekijät, jotka vaikuttavat vakuutusmaksujen tasoon. Tässä yhteydessä SMC toi esiin sen, että on olemassa virallisia tilastoja siitä että tietyn tyyppisille moottoripyörille tapahtuu korvattavia vahinkoja selvästi enemmän kuin muun tyyppisille. SMC lupasi toimittaa tästä yhtiöiden tekemien tutkimusten tuloksia myös muiden NMR:n organisaatioiden käyttöön.

Moottoripyörien liikenneturvallisuus ja onnettomuudet

SMOTO esitti Suomen tilastot, joiden mukaan kuolleiden motoristien lukumäärä per 10.000 mp:tä on pudonnut vuoden 1991 luvusta (5,30) selvästi alemmaksi, nyt se on 1,58. Tanskassa kuolleet motoristit ovat 99 % 18 - 25 vuotiaita. Norjassa kuolemantapaukset ovat vähentyneet, koska motoristien keski-ikä on kasvanut ja urheilullisten pyörien rekisteröinti pudonnut dramaattisesti. Tanskasta ei ollut saatavissa osavuotisia tilastoja.

Erilaiset kampanjat sekä projektit

SMC järjesti tänä vuonna yli 100 jatkokoulutuskurssia, yhteistyökumppaninaan vakuutusyhtiö Trygg-Hansa. NMCU panostaa Norjassa "Full Kontroll" -projektiin, joka näkyy niin TV:ssä kuin lehdistössäkin. Kun kerhojen järjestämät ajokurssit tähän saakka on pidetty pääasiassa moottoriradoilla, niin nyt ne on tarkoitus siirtää muualle koska on sattunut liian vakavia vahinkoja. Tanskassa ei MCTC järjestä minkään tason koulutusta, sen sijaan DMC pitää kursseja ja ne ovat hyvin suosittuja. Ongelmana on kouluttajien puute ja raha.

Suomessa SMOTO on aloittanut projektin jonka tarkoitus on saada jokaiseen jäsenkerhoon 1 - 2 ajokouluttajaa. MP 69:llä on myös runsaasti kouluttajia, mutta koska MP 69:llä ei ole tarvittavia kontakteja paikallisiin klubeihin, ei laajamittainen koulutus toimi tätä kautta. SMOTO vaatii Tiehallintoa kiinnittämään huomiota motoristien turvallisuuteen, tästä esimerkkeinä pikijuovapaikkaukset ja tiellä oleva vaarallinen hiekka. SMOTO käyttää tämän asian yhteydessä internetin tarjoamia yhteydenpitomahdollisuuksia hyödykseen. Eräs käytännön ongelma Suomessa on SMOTO:n mukaan se, ettei näille kampanjoille ja epäkohtia poistaville projekteille saada julkisuutta koska mediaa kiinnostaa enimmäkseen vain joidenkin häiriköivien pienryhmien toiminta. SMOTO ilmoitti, että ns. "streetfighter" -kysymyksestä tullaan käymään perusteellinen keskustelu tulevassa kerhokonferenssissa.

Tienvarsikaiteet

SMC:n uusi puheenjohtaja Mathias kertoi, kuinka SMC on perustanut tarkkailuryhmän joka seuraa Ruotsin vaijerikaidetilannetta. Vaijerikaiteita rakennetaan vuodessa yli 500 km, niille olisi halvempikin vaihtoehto joka kaiken lisäksi olisi paljon parempi niin autoille kuin moottoripyörille, mutta Ruotsin tiehallinnon suunnitelmat ovat aina 2 - 4 vuoden päässä tulevaisuudessa ja tänä aikana ei muutoksia tulla tekemään.

Norjassa on toistaiseksi vältytty vaijerikaiteilta 2- ja 3-kaistaisilla teillä, mutta niitä löytyy moottoriteiden keskeltä. Yksi vakava onnettomuus oli sattunut moottoritiellä, kun motoristi oli kiilattu keskivaijeria päin, ja hän oli menettänyt henkensä törmättyään kolmeen tolppaan. Motoristi oli tutkimusten mukaan ajanut rajua ylinopeutta. NMCU:n mielestä vaijerit ovat vaarallisia, ja ohjaavat motoristin suoraan kohti pystytolppaa. NMCU:lla on käytössään tietokoneella tehdyt animaatiot erilaisten kaiteiden vaikutuksesta ajoneuvon käyttäytymiseen törmäyksissä, ja nuo animaatiot on toimitettu muillekin NMR:n organisaatioille. Tanskassa on vaijerikaiteet hylätty ja korvattu teräskaiteilla. Tolpat ovat ongelma.

Motoristien kannalta turvallisin (vähiten tuhoisa) kaideratkaisu olisi ns. Spilka, mutta sen käyttöönoton estää joskus 70-luvulla USA:ssa tehty patenttihakemus jota ei koskaan ole saatettu teolliseen tuotantoon mutta joka vielä nytkin tekee mahdottomaksi tai ainakin kannattomaksi valmistaa kyseistä tuotetta (ohuet teräsvaijerit joita on monta, ja jotka on suojattu paksulla joustavalla kierrätysmuovimateriaalista tehdyllä yhtenäisellä vaipalla). Suomessa ei toistaiseksi ole vaijerikaiteita, mutta SMOTO seuraa asiaa tarkasti.

Ajokorttivaatimukset

NMCU haluaa tietää, mitä ajokortin hankkiminen maksaa muissa pohjoismaissa, Norjassa se on n. 2.000 euroa, mikä on omiaan estämään uusien harrastajien mukaan tuloa. Koulutus joka kovan hinnan vastineeksi saadaan ei ole tehokasta koska koulut ovat tekemässä vain tuottavaa bisnestä. Tanskassa ajokortin saamista edeltävät ajokokeet suoritetaan moottoripyöräpoliisien valvonnassa, ja pyörän käsittelyä ei mitata erikseen vaan se on osoitettava varsinaisen "insinööriajon" yhteydessä.

Ruotsissa otetaan käyttöön uudet, tulossa olevan EU-direktiivin mukaiset ajokortin myöntämistä edellyttävät testit ja SMC on mukana niiden kehittämisessä. Vägverket (Ruotsin tiehallinto) on nollavisioonsa nojautuen vaatinut vielä direktiiviäkin tiukempia ajokokeita. Näyttää siltä että koe tulee sisältämään kolme jarrutuskoetta; 50, 70 ja 90 km/h nopeuksista, pyörän kääntäminen ahtaassa tilassa, sekä serpentiinikoe jossa joudutaan sekä jarruttamaan että suorittamaan väistöliike. Vasta kun oppilas on läpäissyt kaikki nämä testit, pääsee hän liikenteeseen.

Pirkko kertoi Suomen systeemistä, joka todettiin hyväksi muilta osin paitsi että osalla koulutusta suorittavilla kaupallisilla autokouluilla ei ole sellaisia kouluttajia jotka olisivat perehtyneet nimenomaan moottoripyörällä ajamiseen. Ajokorttia edeltävät teoria-, hallinta- ja ajokokeet todettiin korkealuokkaisiksi ja vaativiksi.

Rakentelumääräykset, katsastus

Pohjoismaista Suomi ja Norja ovat ainoat, joissa ei ole vuosittain (tai joka toinen vuosi) vaadittavaa katsastusta moottoripyörille, eikä tällaisia ole näillä näkymin tulossakaan. On tärkeää, että näiden maiden tilanne huomioidaan sitten jos EU:n komissio päätyy esittämään direktiiviä joka määräisi vuoden tai kahden välein suoritettavan katsastuksen pakolliseksi koko EU:n alueella.

Muut asiat

SMC informoi Ruotsissa käynnissä olevasta "ISA" -projektista. Kyseessä on Vägverketin rahoittama kokeilu, jossa muutamaan sataan autoon on asennettu laitteisto joka tunnistaa kulloisellakin tieosuudella voimassa olevan nopeusrajoituksen. Jos kuljettaja aikoo tämän nopeusrajoituksen ylittää, varoitusvalot syttyvät ja piipparit soivat. Pidemmälle viedyssä ratkaisussa auto ei "suostu" ylinopeuteen lainkaan. Kokeilua tehdään nyt siis autoilla, mutta Vägverket on ilmoittanut että mikäli järjestelmä toimii niin siitä tulee pakollinen vielä tämän vuosikymmenen aikana, myös moottoripyörille.

Kokous kesti taukoineen n. 6 tuntia, se pidettiin "Skandinaviska Djurparken" -eläinpuiston kokoustilassa. Kokouksen jälkeen tehtiin tutustumiskierros eläinpuistoon. Majoitus ja ruokailut oli järjestetty MCTC:n omistamalle camping-alueelle (Nödager, lähellä Aarhusia). Camping-alue on tarkoitettu vain motoristeille, tarkemmin sanottuna vain MCTC:n jäsenille sekä ulkolaisille motoristeille. Autoilla ei sinne ole asiaa. Alueella käy kuulemma paljon norjalaisia viikonlopun viettäjiä, johtuen oluen erittäin edullisesta hinnasta! Kämppäri on avoinna kesäisin joka päivä, touko- ja syyskuussa vain viikonloppuisin. MCTC on palkannut alueelle 3 henkeä töihin, näistä vain 1 on ympärivuotinen. Lisäksi käytetään paljon vapaaehtoistyövoimaa. Silmiin pistävää oli alueen ja siellä olevien rakennusten siisteys, tämä ei tosin koske sitä vaatimatonta mökkiä jossa me suomalaiset majailimme… hämähäkin seitit seinillä kertoivat että siivooja oli useimmiten kävellyt pysähtymättä mökin ohi…

Kaiken kaikkiaan suositeltava pysähtymis- ja yöpymiskohde. Ja kun näyttää sellaista jäsenkorttia jossa on FEMA:n ja SMOTO:n logot, niin ensimmäinen vuorokausi on ilmainen!

Keijo Lumme ja Pirkko Heiäng