SMOTOlle toiminnanjohtaja - Pirkko Heiäng esittäytyy

Tervehdys motoristi!

Kiitän luottamuksesta tultuani valituksi SMOTO:n toiminnanjohtajaksi. Aloitan työt 1.7.2002. Kerron tässä vähän itsestäni ja taustastani.

Olen 29-vuotias Noormarkun Lassilasta kotoisin oleva, nykyisin Porissa asuva nuori nainen. Koulutukseltani olen artesaani ja tradenomi. Moottoripyöräilyn lisäksi harrastuksiini kuuluu aiemmasta ammatistani harrastukseksi jäänyt kudonta.

Moottoripyöräharrastukseni on alkanut mopoilulla heti, kun jalat maahan ylettyivät. Ensin ajelin siskon vanhalla mopolla, ja kun 15 vuotta tuli täyteen, omalla. Nuo mopot ovat vieläkin olemassa ja jopa käytössä. Moottoripyöräkortin ajoin kuitenkin vasta viime vuonna, ja pyörää ei persaukisella valitettavasti vielä ole.

Maanviljelijävanhemmiltani olen ilmeisesti saanut kipinän kaksipyöräisiin, isälläni nimittäin on ollut useita moottoripyöriä, joilla hän on ajellut töihin kesät talvet -hän ymmärtää tätä harrastustani siis täysin. Äitini on puolestaan huristellut aikanaan isänsä mopolla ja taitaapa ajella minun vanhalla mopollani vielä tänä päivänäkin.

Rakas avomieheni Antti löytyi omasta pyöräkerhosta. Tunnettu ollaan vuosia, niistä nyt puolitoista oltu yhdessä ja näyttää siltä, että vakka on kantensa valinnut. Antti on meidän kerhomme puheenjohtaja ja itse olen ollut rahastonhoitajana.

Tähän saakka olen tehnyt kaikkea käsillä; eli muun muassa ollut kynttiläpajassa töissä, maalannut t-paitoja, kutonut yhtä sun toista. Lähdin takaisin koulunpenkille, koska käsityöt ammattina eivät oikein elättäneet ja työssä tuli rajoituksia astman takia esimerkiksi mattojen kutomiseen.

Opiskeluaikanani menin työharjoitteluun Motoxiin ja myöhemmin tuo työsuhteeni vakinaistui. Avoimuuteni johdosta olin jo aiemmin tutustunut isoon osaan porilaisia motoristeja ja olo pyöräporukassa alkoi tuntua kotoisalle. Että voi olla mukavaa porukkaa! Motoxissa tämä vaikutti siihen, että paperityöt vaihtuivat myyntityöhön tiskin taakse. Tuosta työstä pidin aivan erityisesti -työskentely asiakkaiden parissa on mukavaa ja vaihtelevaa.

Miksi sitten hain SMOTO:n toiminnanjohtajan paikkaa? Niin kivaa kuin myymälätyö onkin, myymälätiskin takana oleminen ei kuitenkaan minulle riittänyt ja toisaalta koin, että myyntityö ei ehkä kuitenkaan ole se minun omin juttuni. Minusta löytyy kuitenkin sen verran idealismia, että haluan ihan oikeasti ottaa vaikeitakin haasteita vastaan ja toimia sen puolesta, että ihmisillä olisi paremmat ja varsinkin oikeudenmukaisemmat oltavat.

Pohdiskelin hyviä ja huonoja puolia suomalaisessa moottoripyöräilyssä. Moottoripyöräilyharrastus nostaa päätään koko ajan. Monet moottoripyöräilevät julkisuuden henkilöt tuovat ilmaista hyvää mainosta vastapainoksi sille aika negatiiviselle kirjoittelulle, joka myös on nostanut päätään viime vuosina. Tässä vaiheessa olisi hyvä päästä vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan julkisuus lähtee. Moottoripyöräily on niin hieno harrastus, että haluaisin tuoda sen tiedoksi kaikille.

Liikennekulttuurista sen verran, että suomalaisen autoilijan asenteisiin tulisi voida vaikuttaa vaikkapa nyt sitten järjestötoiminnalla. Tämähän lähtee tietenkin luonnollisesti siitä, että pyritään liikenteen ryhmästä riippumatta vaikuttamaan kaikkien asenteisiin ja siihen, että huomioitaisiin muita. Nykyisessä ajokulttuurissamme syntyy kaiken aikaa liikaa avoimia konflikti- ja vaaratilanteita ja liian helposti moottoripyöräilijästä tulee syypää, kaahaaja.

Koen, että suomalaista motoristia ei arvosteta liikenteessä tienkäyttäjänä eikä muutenkaan, niin kuin muita esimerkiksi autoilijoita ja mielestäni motoristilla on ihan yhtäläinen oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi kuin muillakin.

Yhteen seikkaan olen kiinnittänyt erityisesti huomiota. Tervehtiminen maantiellä on yksi moottoripyöräilyn kirjoittamattomia sääntöjä, vähäpätöiseltä kuulostava, mutta alkujaan hyvinkin suurimerkityksinen. Uudet harrastajat eivät näytä olevan tästä tietoisia, jolloin automaattisesti nousee ajatus myös siitä, että muutkin tämän lajin erityispiirteistä saattavat olla pimennossa ja monta hyvääkin asiaa mennä siksi sivu suun. Tiivistettynä; yhteishenkeä olisi mielestäni herätettävä uudelleen henkiin ja tehtävä tutuksi myös uusille motoristeille.

Näihin edellä mainittuihin seikkoihin aion SMOTO:n toiminnanjohtajana perehtyä ja mahdollisuuksieni mukaan vaikuttaa erilaisia kanavia käyttäen ja yhdistäen.

Edellisessä työssäni törmäsin tavan takaa siihen, että harrastajat eivät tienneet SMOTO:sta. Kaikki suomalaiset motoristithan eivät ole kerhojen jäseniä, joten tavoitteenani on että tiedottaminen kerhoista ja sitä kautta SMOTO:n toiminnasta ja tavoitteista saavuttaisi kaikki Suomen motoristit.

Terveiseni jäsenkerhoille ja yhteistyökumppaneille: Kun tulee mitä tahansa moottoripyöräilyyn liittyvää asiaa, niin älkää epäröikö ottaa yhteyttä. Olen käytettävissä ja pyrin parantamaan kaikkien meidän etuja tässä maassa. Yksin en siihen pysty, mutta onneksi meitä on monta!

Terveisin
Suomen Motoristit ry.
Pirkko Heiäng
toiminnanjohtaja