ELVI TYRMÄTTIIN ITÄVALLASSA

EY-tuomioistuimen asiassa C-387/01 Weigel oli kyse muun muassa siitä, voiko Itävalta periä arvonlisäveroa muistuttavaa lisäveroa, kun ajoneuvo tuodaan käytettynä maahan. Itävallassa tämä vero tunnetaan normiverona ja Suomessa Elvinä. Kuten muistamme, Siilinin tapauksessa Suomen valtio itse todisteli laajalti, että kyseessä on ”ei-arvonlisävero” eli Elvi, joka kuitenkin on arvonlisäverolain mukaisesti liiketoiminnassa vähennyskelpoinen.

Yhteisöjen tuomioistuin (EYT) totesi Itävallan lisäveron syrjiväksi, sillä sen tarkoituksena oli EYT:n tulkinnan mukaan poistaa muista EU-maista tuotavien tuotteiden kilpailuetu kotimaisiin tuotteisiin nähden. EYT ohjeen mukaan yksityishenkilöltä ei saa periä autoveron määrästä laskettavaa lisäveroa silloin, kun ajoneuvo tuodaan käytettynä toisesta jäsenvaltiosta.

Sekä Suomi että Itävalta ovat pyrkineet verotuksen kautta ohjaamaan kulutusta kotimaisten kauppiaiden eduksi. Elvin ja Itävallan lisäveron ansiosta yksityinen maahantuoja joutuu pulittamaan ajoneuvostansa yhtä paljon veroa kuin mitä ajoneuvon arvoon sisältyisi paikallisessa liikkeessä. Elvi on EYT:n mukaan siten syrjivä ja kilpailua estävä lisävero, jonka periminen ei ole sallittua.

Itävallassa tilanne on nyt se, että ajoneuvon ostajan kannattaa ostaa ajoneuvonsa sieltä, missä sen hinta ilman Itävallan verovaikutusta on pienin. Ulkomaiset kauppiaat saavat kilpailuedun verrattuna Itävaltalaisiin käytettyjen ajoneuvojen kauppiaisiin. Itävallan ajoneuvokauppiaille tämä päätös on täysi katastrofi, jos Itävalta ei tältä osin muuta omaa verotustansa.

MITEN ELVIN NYT KÄY?

Johtaako tämä kaikki sitten Elvin kaatumiseen? Elvin kohtalon kannalta olennaisin kysymys kuuluu, miksi EYT ratkaisi taloudellisilta vaikutuksiltaan täsmälleen samanlaista veroa koskevan asian nyt toisin kuin niin sanotussa Siilinin asiassa?

Teknisesti verotus on toteutettu hieman eri tavoin Suomessa ja Itävallassa. Suomessa Elviä kannetaan sekä uusista että käytetyistä ajoneuvoista, arvonlisäverovelvollisille uusien ajoneuvojen kauppiaille se on kuitenkin vähennyskelpoinen. Itävallassa lisävero kannetaan vain käytettyinä tuoduista ajoneuvoista, koska uusien ajoneuvojen tuojat ovat statuksestaan riippumatta arvonlisäverovelvollisia. Uusina maahan tuodut ajoneuvot sisältävät Itävallassa autoveroa ja Itävallan arvonlisäveroa, käytettyinä maahan tuodut puolestaan ulkomaista arvonlisäveroa sekä Itävallan autoveroa ja autoveron lisäveroa. Ajoneuvojen arvoon sisältyvä suhteellinen verorasitus on ollut joka tapauksessa samansuuruinen. Kuluttajille merkityksellistä onkin juuri verorasituksen taso, ei se, minkä nimisiä veroja tuotteeseen sisältyy.

Loppujen lopuksi ratkaisut eivät ole niin erilaisia kuin ensi näkemältä vaikuttaa. Siilinin asiassa nimittäin ei otettu suoraan kantaa siihen, onko Elvi syrjivä vai ei. Siinä vain todettiin, että Elviä saa kantaa, jos se ei johda syrjintään. Syrjivyyttä puolestaan oli arvioitava samoin kriteerein kuin itse autoveron osaltakin. Weigelin asiassa sen sijaan otettiin suoraan kantaa vastaavan veron syrjivyyteen ja todettiin, että kyllä: se on syrjivää, sillä se poistaa kilpailuedun ulkomaisilta myyjiltä.

Weigelin asiassa on kyse EYT:n ennakkoratkaisusta, jonka faktat muistuttavat erittäin läheisesti Suomen vastaavia. Jäsenvaltioiden pitäisi samanlaisissa tilanteissa soveltaa EYT:n ennakkoratkaisun sisältämää tulkintasääntöä ilman eri toimenpiteitä. Tuomioistuimissa onkin viime aikoina sovellettu enenevässä määrin EYT:n mukaisia ratkaisuja. Sen sijaan tullissa asialle ei oma-aloitteisesti tulla tekemään yhtään mitään, joten oikeustaisteluksi tämäkin asia taas menee.

Ongelman ytimen muodostaa valtioiden ahneus. Järjestelmä, jossa autovero luetaan arvonlisäveropohjaan, on seurausta verotuottojen maksimointipyrkimyksestä keinoja kaihtamatta. Se sisältää veronmaksajien kusettamisen piirteitä, verokannat ovat näennäisesti alhaisia, mutta veron määrä muodostuu korkeaksi veron kertautuessa kahdellakin tapaa - autoverosta kannetaan arvonlisävero ja päinvastoin. Tällainen systeemi on teknisesti niin järjetön, että se joutaisikin kaatua.

On vaikea sanoa, mikä raivostuttaa veronmaksajia eniten: se, että veroa kannetaan verosta vai se, että verokannat ovat pöyristyttävän korkeita. Tai kenties se, että verokohtelua ja verorasituksen suuruutta on jokseenkin mahdotonta ennustaa riittävällä tarkkuudella. Niin tai näin, jos autovero erotettaisiin arvonlisäveropohjasta, järjestelmä ainakin selkeytyisi tältä osin suuresti.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta valtion verojärjestelmän pitää olla selkeä ja ennustettava. Iso kasa valituksia tullissa kertoo veronmaksajien tyytymättömyydestä nykysysteemiä kohtaan, ehkäpä jossain vaiheessa joku päättäjistä ymmärtää tämän viestin…

Vuonna 2001 tai sen jälkeen ajoneuvon maahan tuoneiden kannattaa nyt laatia Elviä eli autoverosta kannettavaa arvonlisäveroa koskeva oikaisuvaatimus EYT asian C-387/01 Weigel nojalla vielä tämän vuoden kuluessa. Myös keskeneräistä verovalitusta voi täydentää tällä korjauspyynnöllä.