Vastauksia SMOTOa koskeviin kysymyksiin.

Kysymykset oli esitetty veteraanimoottoripyöräilijöiden nettifoorumilla.

Kirjoitus lienee pitkähkö, mutta yritän esittää asiat mahdollisimman kompaktissa muodossa. Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin. Koska en ole VMPK:n jäsen en halua ottaa kantaa itse asiaan, vastaan vain esitettyihin kysymyksiin.

Tämä kirjoitus koostuu seuraavista osista:

• SMOTO yhdistyksenä, edustus SMOTOssa, äänivalta, vaikutusvalta, kenen asiaa SMOTO ajaa?

• onko direktiiveillä vaikutusta veteraani MP –harrastukseen?

• mitä SMOTO tai FEMA on tehnyt veteraaniharrastajien eteen?

• mitä veteraaniharrastukseen liittyvää on juuri nyt työn alla?

• lyhyesti FEMAsta

• uhkakuvia

SMOTO yhdistyksenä, edustus SMOTOssa, äänivalta, vaikutusvalta, kenen asiaa SMOTO ajaa?

SMOTO on suomalaisten moottoripyöräkerhojen ja –organisaatioiden liitto. SMOTO muodostuu siis jäsenistään, VMPK on yhtenä SMOTOn jäsenenä määrittelemässä sitä, mikä SMOTO on. Ylintä päätäntävaltaa käyttää yleiskokous, jossa VMPK:lla on sääntöjen määräämä 5 ääntä, kun se pienimmillä kerhoilla on 1 ääni. (Katso tarkemmin SMOTOn säännöt www.smoto.fi) VMPK:n äänivalta on siis viisinkertainen pieniin kerhoihin verrattuna. SMOTOn jäsenkerhoissa on noin 20 000 jäsentä, VMPK muodostaa siis kolmanneksen (n. 33%) jäsenmäärästä. Jäsenmaksua kerhot maksavat jäsenmääränsä mukaan; 1.7 eur ensimmäisistä 500 jäsenestä, jonka jälkeen 1eur / jäsen. Näin ollen pienet alle 500 jäsenen kerhot maksavat jäsenmääräänsä nähden suurempaa jäsenmaksua kuin suuret kerhot. Yleiskokouksen äänivaltaa voidaan muuttaa sääntömuutoksella, esimerkiksi VMPK:n esityksestä. Yleensä demokratiassa ei äänivaltaa määritellä kuitenkaan esimerkiksi suoraan rahallisen panostuksen mukaan.

Todellinen valta, vaikutusvalta, on sitten kolikon kääntöpuoli, sen voi saavuttaa vain olemalla aktiivinen. Millään jäsenellä ei ole nykyisten sääntöjen mukaan ”mandaattipaikkaa” hallituksessa, mutta paikkoja ei ole myöskään rajoitettu yhteen jäsenyhdistystä kohden. Vuosikokous valitsee hallituksen kokouksessa tehtävien esitysten mukaan. Myös SMOTOn hallituksen tehtävänä on ottaa erityyppiset jäsenkerhot huomioon, näin onkin tehty, siitä myöhemmin.

SMOTO on perustettu ajamaan jäsenistönsä etua, siis myös VMPK:n etua. Koska SMOTOssa on tällä hetkellä jäseniä koko moottoripyöräharrastuksen kirjosta laidasta laitaan, voidaan myös perustellusti sanoa että ajamme samalla kaikkien motoristien etua. En näe käytännössä mitään ristiriitaa esimerkiksi ”nykymotoristien” tai veteraaniharrastajien etujen välillä. Ensisijaisesti kuuntelemme jäsenkerhojemme ääntä ja toimimme sen mukaan. SMOTOn, sen työryhmien ja hallituksen velvollisuus on ottaa kaikessa huomioon myös sen suurimman jäsenjärjestön ja harrastajaryhmän edut. Tuonnempana kerronkin miten tämä velvoite on hoidettu ja tullaan jatkossa hoitamaan. Mahdollisissa ristiriitatilanteissa on sitten etsittävä kaikkia osapuolia tyydyttävät kompromissit, jos se ei onnistu, on asia jätettävä yleiskokouksen ratkaistavaksi.

Onko direktiiveillä vaikutusta veteraani MP –harrastukseen?

Veteraanimoottoripyöriä käsitellään EU:n tasoisissa direktiiveissä täsmälleen samalla tavalla, kuin ”nykymoottoripyöriä”. EU:n ajoneuvoluokitus ei tunne museoajoneuvokäsitettä, joka on suomalainen erikoisuus. Toisaalta suomaisessakaan lainsäädännössä ei ole asetettu veteraanimoottoripyörille mitään erityisasemaa muutoin, kuin että museoajoneuvon käsite esiintyy lainsäädännössä. Itse asiassa museoajoneuvojen kohtelu lainsäädännössä on tiukempaa kuin tavallisten moottoripyörien. Tämä asiantila on käsitykseni mukaan VMPK:n tavoitteiden mukainen ja SMOTO on tukenut niitä kaikissa tilanteissa.

Sitä, että uudet tiukat tekniset määräykset eivät voimaan astuessaan koskisi vanhoja ajoneuvoja, ei ole erityisesti kirjattu mihinkään lakiin tai asetukseen. Tilanne perustuu ainoastaan ankaraan lobbaustyöhön ja lainlaatijan hyväntahtoiseen tulkintaan perustuslain omaisuuden suojasta Suomessa. Sama koskee direktiivejä. Vain taitavalla ja ammattitaitoisella lobbaustyöllä voidaan varmistaa se, ettei jokin esimerkiksi päästöihin liittyvä direktiivi koskisi kaikkia teillä liikkuvia ajoneuvoja ja että direktiivin vaikutus rajataan vain sen voimaantulon jälkeen valmistettuihin ajoneuvoihin. Esimerkkejä löytyy vaikkapa haja-asutusta koskevista ”päästödirektiiveistä”, jotka pakottavat asentamaan jätevesipuhdistuslaiteet kaikkiin, myös jo käytössä oleviin asuinrakennuksiin. Miltäpä tuntuisi asennella katalysaattoria vaikkapa Jawaan tai Rudgeen?

Suomi on velvoitettu muuttamaan lainsäädäntöään aina uusimpien direktiivien mukaiseksi. Vaikka meillä olisi kuinka hyvät suhteet eduskuntaan taikka lakeja valmisteleviin virkamiehiin, emme voisi estää minkään direktiivitasoisen asian voimaantuloa Suomessa.

Mitä SMOTO tai FEMA on tehnyt veteraaniharrastajien eteen?

Pääkohtia :

• moottoripyöriltä ei peritä vuotuista käyttömaksua (ajoneuvovero). Tyypillinen ”nykymotoristi” omistaa vain yhden moottoripyörän, mutta veteraaniharrastaja saattaa omistaa rekisterissä olevia prätkiä kymmenittäin. Tästä jos mistä ovat hyötyneet erityisesti vanhojen pyörien harrastajat.

• romuajoneuvodirektiivi ja siitä johdettu romuajoneuvolaki eivät koske moottoripyöriä. Jos moottoripyörät olisivat jääneet romuajoneuvodirektiiviin, ei moottoripyöriä saisi purkaa osiksi, kuin luvanvaraisissa autopurkamoissa. Moottoripyörän voisi poistaa rekisteristä vain sen jälkeen, kun se on luovutettu purettavaksi luvanvaraiseen autopurkamoon. (Entäpä tähän yhdistettynä vuotuinen käyttömaksu rekisterissä olevista?) Käytettyjen varaosien kauppa olisi mahdollista vain yrityksille, joilla on voimassaoleva ympäristölupa. Rompetorit olisivat käytännössä kiellettyjä. Ynnä muuta…

• multidirektiivi sallii historiallisen ajoneuvon uudelleen rekisteröinnin tai ”kokoamisen osista”

• puolsimme lausunnoissamme VMPK:n tavoitetta museoajoneuvon määritelmästä ajoneuvolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä

• puolsimme lausunnoissamme VMPK:n tavoitetta museoajoneuvon määritelmän muuttamisesta 25v -> 30 vuoteen ajoneuvolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä

• vastustimme museoikäisten ajoneuvojen verottomuuden poistamista uuden autoverolain käsittelyn yhteydessä

• lobbaustyömme tuloksena on museoikäisten vuosina 1958-1973 valmistettujen moottoripyörien veroprosentti pudonnut 8%:iin

• vuonna 2004 järjestimme erityisen seminaarin jossa toisena pääluennoitsijana oli Bob Tomlins FEMAsta. Hänen esitelmänsä aihe koski veteraanimoottoripyöräilyn edunvalvontaa EU:ssa sekä tulevaisuuden uhkakuvia historiallisten moottoripyörien näkökulmasta.

• EU:ssa saa edelleen valmistaa ja myydä muitakin kuin EU-tyyppihyväksyttyjä MP-renkaita, mutta vain historiallisten moottoripyörien tarpeisiin.

Mitä veteraaniharrastukseen liittyvää on juuri nyt työn alla?

• kaikkien moottoripyörien verovapaus. Tähän liittyvinä osatavoitteina on veteraanimoottoripyörein verovapaus sekä nykyisen lain puitteissa tapahtuvan verotuksen merkittävä keventäminen vuoden 1973 jälkeen valmistettujen moottoripyörien osalta.

• toimimme moottoripyöräilijöiden edustajana tullin autoverotuksen arvonmäärityslautakunnassa, jossa tarpeen mukaan käsitellään verotusta sellaisille veteraanimoottoripyörille, jollaisia ei ole kaupan suomen markkinoilla.

• edustamme moottoripyöräilijöitä Liikenne ja –viestintäministeriön ”prosenttiasetuksen uudistamistyöryhmässä”

• pyrimme varmistamaan ettei nykyistä ”prosenttiasetusta” jatkossakaan sovelleta museoajoneuvoihin.

• pyrimme saamaan myös suomalaiseen lainsäädäntöön mukaan ”multidirektiivin” antaman mahdollisuuden kansallisella hyväksynnällä hyväksyä rekisteriin osista koottu historiallinen ajoneuvo, jolle ei ole kanta-ajoneuvoa Suomessa.

• olemme valmiita järjestämään uuden vierailun FEMAsta Suomeen. Esimerkiksi Bobin seuraaja Filippo Marino voisi tulla henkilökohtaisesti kertomaan, mitä FEMA tekee veteraanimoottoripyöräharrastuksen eteen.

Lyhyesti FEMAsta

On myös kysytty mikä FEMA on ja voisiko/kannattaisiko VMPK:n kuulua suoraan FEMAan.

FEMA on eurooppalaisten kansallisten moottoripyöräorganisaatioiden liitto. FEMAn jäseneksi hyväksytään vain kansallinen kattojärjestö, jonka tulee olla liittomuotoinen, Se, että FEMAssa on jäseninä henkilöjäsenyyteen perustuvia yhdistyksiä, kuten MP-69, perustuu siihen että kaksi eurooppalaista ”kattojärjestöä” yhdistyi 90-luvulla. Toisen jäseneksi pääsivät aiemmin myös henkilöjäsenyyteen perustuvat kerhot. FEMAn jäsenjärjestön on myös edustettava kattavasti maansa moottoripyöräilijöitä.

Liittomuotoisen järjestön jäsenmaksu on 1 eur / jäsenorganisaatioiden henkilöjäsenmäärä. Henkilöjäsenyyteen perustuvan yhdistyksen jäsenmaksu on tänä vuonna FEMAlle 1,60 eur/jäsen ensimmäisestä tuhannesta jäsenestään ja sen yli menevistä 1,50 eur. Tästä voinee helposti laskea että suora jäsenyys FEMAssa tulisi noin 30% kalliimmaksi, jos VMPK määriteltäisiin henkilöjäsenyyteen perustuvaksi ja noin 350 eur halvemmaksi jos käytettäisiin liittomuotoisen organisaation laskukaavaa.

Tässä nähdään myös VMPK:n nykyisen SMOTO-jäsenmaksun rakenne. SMOTOn käyttöön jää 350 euroa, mitä en kyllä pidä rosvouksena, se on alle 6 snt/jäsen. ”Pienillä” kerhoilla sama summa on 70 snt/jäsen siis noin kymmenkertainen.

SMOTOlla on jäsenmääränsä ansiosta myös sääntömääräinen vakituinen hallituspaikka FEMAn hallituksessa (tähän ei VMPK:n jäsenmäärä riittäisi yksinään), joten vaikutusvaltamme siihen, mitä FEMA tekee on tavallista suurempi.

Miksi sitten SMOTO haluaa maksaa FEMAlle sen sääntöjen määräämän 1 euro per jäsenkerhon jäsen?

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin siirtyi merkittävä osa kansallisesta päätäntävallasta Brysseliin. Ajoneuvojen teknisten määräysten osalta kaikki valta siirtyi käytännössä sinne. Suomalaisen lainlaatijan tehtäväksi jää vain EU:n direktiivien siirtäminen suomalaiseen lainsäädäntöön. Taistelut käydään siis Euroopassa, ei enää täällä Suomessa. Yhdelläkään kansallisella organisaatiolla ei riitä yksinään rahkeet EU-tason lobbaamiseen, siksi FEMA on aikanaan perustettu.

Suomalaisen edunvalvonnan tehtäväksi jää varmistaa, ettei direktiivejä saateta voimaan tiukemmassa muodossa kuin mitä niiden alkuperäinen teksti ja tarkoitus on. Usein direktiivi on myös ns. minimidirektiivi, joka antaa mahdollisuuden poiketa tiukempaan suuntaan kansallisesti, siksi myös kotimainen edunvalvonta on tarpeen.

FEMAssa käsitetään moottoripyöräharrastus yhtenä tasavertaisena kokonaisuutena, jossa ei eritellä veteraanipyöräharrastusta joksikin erityisryhmäksi. Veteraaniharrastajien tarpeet kuitenkin otetaan kaikessa työssä tarkasti huomioon, koska museomoottoripyörät ovat erittäin merkittävä osa eurooppalaista moottoripyöräkulttuuria ja –harrastusta.

Toimintamalli on yksinkertainen: jokainen moottoripyöräilyyn mahdollisesti vaikuttava direktiivihanke tai esitys tarkistetaan jo sen valmisteluvaiheessa ja tarvittaessa vaikutetaan suoraan niitä valmisteleviin virkamiehiin. Jos mahdollisen direktiivin sisältöä ei saada harrastajia tyydyttävään muotoon, pyritään historialliset ajoneuvot ja moottoripyörät rajaamaan direktiivin vaikutusalueen ulkopuolelle. Tämä toimintamalli on osoittautunut erittäin tehokkaaksi ja FEMAa pidetään yhtenä EU:n tehokkaimmista lobbausorganisaatioista.

Ilman FEMAn aktiivista toimintaa moottoripyöräilyharrastuksen tila olisi varsin surkeassa jamassa Euroopassa.

Uhkakuvia

Tässä heti tarkennuksena: tämä kappale ei sisällä uhkailua, vaan niitä monesti aiemminkin kysyttyjä uhkakuvia.

Tästä asiasta ei kannata tehdä myöskään mitään Pandoran lipasta, mutta koska niistä uhkakuvista on kysytty niin tässä muutama mahdollinen skenaario:

Kotimaisia

• mitäpä jos moottoripyörille asetettaisiin samansuuruinen käyttömaksu kuin autoille? Laskepa vaikka omistamiesi rekisterissä olevien moottoripyörien määrä x 100 eur, joka vuosi. Mitkä olisivat vaikutukset veteraaniharrastukselle?

• entäpä jos tämä käyttömaksu olisi sitä suurempi, mitä suuremmat päästöt? Tämä on EU:n komission selkeä vaatimus.

• mitä tapahtuisi, jos nykyistä prosenttiasetusta (Liikenne- ja viestintäministeriön asetus vaurioituneen ajoneuvon kunnostamisesta ja ajoneuvon kokoamisesta osista) alettaisiin soveltaa tarkasti myös veteraanimoottoripyöriin.

EU:n tasoisia

EU:n tasoisia kauhuskenaarioita löytyisi varsin paljon, mutta ettei tästä kirjoituksesta muodostuisi lopullisesti liian pitkää, mainitsen niistä pääkohtia. Kansainvälisesti moottoripyöräharrastuksen ja erityisesti veteraanimoottoripyöräharrastuksen uhkakuvat voidaan jakaa muutamaan pääryhmään. Niitä ovat:

• Päästö ja ympäristökysymykset. Nämä ovat kansainvälisesti niin merkittäviä että perinteinen ”omaisuuden suoja” ei välttämättä ole voimassa, vaan määräykset voivat koskea myös olemassa olevaa ajoneuvokantaa. Käytännössä mikä tahansa kaikkia ajoneuvoja koskeva enimmäispäästöraja voisi lopettaa veteraanipyörillä ajamisen siihen paikkaan.

• Liikenneturvallisuus. Liikennekuolemat ovat nousseet maailmanlaajuisesti terveyspoliittiseksi ykkösasiaksi. Eikä tietenkään syyttä. On täysin mahdollista, että turvallisuusmielessä teknisesti vanhentuneella kalustolla ajaminen käytännössä kielletään tai tehdään niin kalliiksi että se ei ole mahdollista.

• ITS. ITS on lyhenne sanoista Intelligent Transport System ja tarkoittaa ”automatisoitua liikennettä”. Jopa jo 10 vuoden kuluttua tällaiset järjestelmät saattavat olla käyttöönottokunnossa. Jos ajoneuvo ei ole ITS-yhteensopiva, ei sillä voi ajaa ITS-väylällä. Käyttöönoton jälkeen Euroopan kaikki päätiet, myös Suomessa, ovat ITS-väyliä. Niille ei sitten enää ole asiaa veteraanipyörillä.

Lisääkin löytyisi, mutta ei ehkä kannata tässä vaiheessa maalata enempää piruja seinille.

Kysymys aatteellisista arvoista VMPKlle

Lynkattakoon minut tästä!

Mielestäni moottoripyöräilyn perinteisiin kuuluu vahva yhteenkuuluvuus, perinteiset arvot ja solidaarisuus. Nyt jo lähes unohtuneita tapoja on aina ollut muun muassa se, että motoristi auttaa toista motoristia niin tienpäällä kuin muuallakin. Arvoa, ammattia, pyörän merkkiä tai vuosimallia kyselemättä. Motoristit ovat olleet veljiä keskenään.

Haluaako VMPK vaalia näitä vanhoja perinteisiä arvoja ja moottoripyöräilyn alkuperäistä solidaarista aatetta vai hyppääkö se nykyaikaiseen ”vain meille, ei teille/sijoitus–vastike -markkina-ajatteluun”?

Esitänkin kysymyksen Veteraanimoottoripyöräklubille: Toimimmeko tulevaisuudessa vanhojen perinteisten arvojen mukaisesti toisiamme tukien yhtenä voimakkaana rintamana, koko moottoripyöräilyharrastuksen yhteiseksi hyväksi, vai unohdammeko vanhat perinteet ja keskitymme vain kovaan tekniikkaan ja nykyaikaiseen markkina-ajatteluun?

Suomalaisen monimuotoisen moottoripyöräkulttuurin puolesta,

Suomen Motoristit ry

Hannu Virta

toiminnanjohtaja

Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen